Millä tavoin vapinaa voidaan hoitaa? Kuuntele Vapinapodin kolmas jakso, jossa kysymyksiin hoidosta vastaavat neurologi ja neurokirurgi.
Essentiaalisen vapinan diagnoosin varmistamiseksi tehdään erilaisia tutkimuksia, jotta myös muut sairaudet voidaan sulkea pois. Ellei vapina ole tutkimuksessa todettavissa, se pyritään saamaan esille erilaisissa testeissä tai asennoissa. Esimerkiksi viivakävelyä voidaan käyttää diagnosoinnin apuna. Lääkäri voi pyytää potilasta esimerkiksi piirtämään spiraalin.
Essentiaalista vapinaa hoidetaan pääsääntöisesti lääkkeillä, joista lääkärin kanssa etsitään potilaalle sopivin. Suurin osa potilaista saa lääkkeistä apua vapinaan. Parhaat tulokset essentiaalisen vapinan hoidossa on saatu beetasalpaajilla, kuten propranololilla. Lääkäri voi määrätä lääkkeet säännöllisesti tai vain tarvittaessa käytettäviksi.
Neurokirurgista hoitoa voidaan harkita essentiaalisen vapinan hoitoon, mikäli lääkkeet eivät auta tai haittavaikutukset vaikeita. Syväaivostimulaatiohoidossa aivoihin viedään kalloon porattujen reikien kautta ohuet elektrodit, eli sähköä johtavat laitteet. Solisluun alle asennetaan ihonalainen stimulaattori, josta aivoihin lähtee heikkoja sähköimpulsseja. Stimulaattoria säädetään muutamia kertoja puolen vuoden kuluessa leikkauksesta, jotta hoito tehoaisi parhaalla tavalla.
Hoidossa kohdennetaan sähköä aivojen tumakkeeseen, joka ohjaa motorista toimintaa. Tällä tavalla tumakkeen vapinaa aiheuttava yliaktiivinen toiminta vähentyy. Stimulaatio tehdään yleensä aivojen molemmille puolille, jos vapina on molemminpuolista. Syväaivostimulaatiohoito ei sovi kaikille potilaille. Hoito ei paranna sairautta, vaan lievittää oireita. Syväaivostimulaatiohoitoa annetaan kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaaloissa.
Neurokirurgisiin hoitoihin kuuluu myös RF-leesiohoito. Hoito tehdään paikallispuudutuksessa ja siinä viedään ohut elektrodi, eli radioaaltoja välittävä laite tarkoin valittuun pisteeseen aivoissa. Elektrodilla voidaan aiheuttaa alueelle sellainen pysyvä lämpöleesio, eli eräänlainen vaurio, joka toimenpiteen aikana sammuttaa liikehäiriön. Elektrodilla voidaan toimenpiteen aikana stimuloida maalialuetta ja jos liikehäiriö sammuu, voidaan lopullinen leesio tehdä turvallisesti. Toispuoleinen pysyvä leesio on yleensä turvallinen
HIFU-hoidolla vapinaa voidaan hoitaa ilman perinteistä kirurgista toimenpidettä ja vähäisin komplikaatioin. Hoidossa ultraääniaaltoja kohdistetaan magneettikuvauksen ohjauksessa tarkasti pienelle alueelle, yliaktiiviseen aivotumakkeeseen, joka aiheuttaa vapinaa. Aluksi käytetään matalaa energiaa, jolloin potilas voi kertoa lääkärille tuntemuksistaan tai muista mahdollisista sivuvaikutuksista. Sen jälkeen lääkäri voi tehdä yksilöllisiä säätöjä kohteeseen varmistettuaan hyvän vasteen hoidolle ja energiaa lisätään asteittain. Ultraääniaallot polttavat kyseisen alueen ja sammuttavat sen liiallisen toiminnan. Ihoon ei siis tehdä viiltoa, eikä kalloa avata.
Potilaan aivot tutkitaan magneettikuvauksella etukäteen, jotta hoito pystytään kohdistamaan tarkasti vapinaa aiheuttavaan kohtaan. Potilaan on oltava myös muilta osin täysin soveltuva hoitoon. Esimerkiksi kallon rakenne selvitetään etukäteen tietokonetomografiakuvauksella, koska HIFU-hoito annetaan kallon läpi. Hoidossa käytettävä kehikko kiinnitetään potilaan päähän paikallispuudutuksessa neljällä nastalla.
Turun yliopistollinen keskussairaala on aloittanut aivojen korkeaenergiset ultraäänihoidot ensimmäisenä Suomessa, ja ensimmäiset suomalaiset potilaat ovat jo saaneet HIFU-hoitoa. Monilla potilailla hoidetun käden vapina lievittyy välittömästi ja hoidon vaikutus kestää yleensä potilaan loppuelämän ajan. Tähän mennessä on hoidettu yli 10 000 potilasta eri puolilla maailmaa. Hoito on todettu erittäin potilasystävälliseksi. Haittavaikutuksina voi olla esimerkiksi kasvojen tai raajojen puutumista kävelyn epävarmuutta mutta suurimmalla osalla oireet ovat ohimeneviä. Toistaiseksi hoito voidaan antaa toispuolisena, hoidetaan oireisin raaja tai hallitseva käsi.
Voit lukea lisää HIFU-hoidosta TYKSin verkkosivuilta.
